Yearly Archives

2016

BITCHES BE LIKE: NEW YEAR, NEW ME

And I’m one of those bitches.
Joillekin syksy on aikaa, jolloin uudet tuulet puhaltavat puhkuen. Kesän loppuessa arjen tohina palaa ihmisten elämään, koulut ja työt jatkuvat, ja on mahdollisuus hypätä mukaan uusiin harrastuksiin ja kokemuksiin. Mulle kuitenkin uusi vuosi tuo tämän kyseisen retriitin.
Monet toitottavat sitä miten turhaa moinen karkeloiminen ja hulina asiasta on. Valtaosa kuitenkin palaa vanhoihin huonoihin tapoihinsa ja unohtaa uuden minänsä, he sanovat. Epäonnistuessa pettyy niin pahasti, että myllää oikein raivokkaasti niissä elämän myrkyissä, joista piti päästä eroon. Toki asia on silloin tällöin näin. Oikeastaan melko useinkin. Mutta silti tuntuu, että on se mahdollisuus. Tuntuu, että on oikea aika aloittaa ja voimaa onnistua yrityksessä.
En ole koskaan nähnyt asiaa uuden minän luomisena vaan pikemminkin paremman minän työstämisenä. Jokaisessa tyypissä on jotain hyvää. On ne omat vahvuudet. Silti koen, että aina on jotain parannettavaa. Ei kuitenkaan pidä hotkaista liian suurta palaa kerralla, koska mitä todennäköisimmin se jää kurkkuun kiinni ja homma oli sitten siinä. Viime vuonna lupasin itselleni, että ylitän itseni ja aloitin tanssin vuosien vitkuttelun jälkeen. Ensimmäiset tanssitunnit olivat osaltani totaalisia farsseja ja olin täysin murtunut. Muistan, kun istuin lamaantuneena bussissa tuntien loputtua ja olin niin kypsä pistämään pillit pussiin ja lopettaa leikin heti alkuunsa. Olen kuitenkin super ylpeä itsestäni, että jatkoin koko kevätlukukauden ja huomasin jo ikkipikkiriikkistä kehitystä itsessäni. Se oli mitä mahtavin tunne.
Minulla meni kymmenen vuotta rohkaista mieleni ja suunnata ensimmäiselle tanssitunnille. 13-vuotiaana mietin, että olen jo liian vanha. Mietin, että mun olisi pitänyt aloittaa jo ala-asteikäisenä, jos olisin halunnut tanssia. Menin 21-vuotiaana ensimmäiselle tunnilleni. Miettikääpä, jos olisin silloin teini-iän alussa ottanut jalat alleni ja jolkottanut tanssitunnille. Olisin Beyoncé! Typerintä tässä on se, että ainoa asia joka seisoi mun ja tanssin aloittamisen välissä oli pelko. Pelko siitä, että en osaa. Pelko siitä mitä muut ajattelevat.
Voitin sen pelon tänä vuonna. Toivon vaan, että siihen ei olisi mennyt lähemmäs kymmentä vuotta. Haluan kuitenkin, että opitte minun virheestä ja pistätte unelmanne aluille välittömästi. Pelko on niin turhaa. Se on pienempi paha kuin se, että viimeisinä elinvuosina voivottelee sitä mitä kaikkea olisi halunnut tehdä. Unelmat on mahdollista toteuttaa nyt. On turha aikailla.
Olen todella innoissani siitä mitä vuosi 2017 mahtaakaan tuo tullessaan. En ole varmaan koskaan ollut näin messevillä viboilla vuodenvaihteesta. Tehdään siitä maailman paras, eiks jeh?
Kiitos ihan jok’ikiselle, jotka ovat olleet messissä vuonna 2016. Kiitos, kiitos, kiitos! Haluan toivottaa näiden viime huhtikuussa räpsittyjen kuvien myötä (ompa muuten hassua, kun mulla ei oo viiksiä noissa) aivan megalomaanisen upeaa uutta vuotta 2017!