EMME ANSAITSE KOIRIA

Emme ansaitse koiria. Tästä puhuin juuri ystäväni Joannan kanssa, joka kävi moikkaamassa mua täällä sairastuvalla. Joanna heitteli Luckylle kanalelua (joka ei muuten Luojan kiitos vingu! Luulin joskus, että kaikki dogejen rakastamat kanalelut vinkuu niin maan perkeleesti kunnes löysimme hiljaisen kaverin), joka sitten innoissaan uudestaan ja uudestaan toi sitä hänelle takaisin häntä heiluen, kuono suuressa hymyssä. Kun koira rakastaa, se rakastaa maailman eniten ja on ikuisesti uskollinen ystävä. Meillä ihmisillä olisi kyllä paljon opittavaa siitä rakkaudesta mitä koirat muille laumansa jäsenille osoittaa.

Lucky täytti juuri viime viikolla vuoden. Äitini oli maailman suloisin ja järjesti Luckylle kekkerit, ja juhlimme sitten oikeen koko perheen voimin yksivuotiasta. Oli kuulkaas kakku ja kaikki! Luckykin sai herkkuja ja uuden lempparilelun, jossa on kolme vinkuvaa kohtaa… Korvieni puolesta olen tyytyväinen, että se jätettiin mun vanhempien luokse odottamaan seuraavaa visiittiä niin pysyy täällä meillä himpessä rauha maassa, haha.

Olen halunnut koiran niin kauan kuin muistan. Meillä on perheessä allergiaa, joten emme voineet ottaa koskaan omaa karvakaveria. Muutettuamme nykyiseen kämppäämme Jannen kanssa koiran ottaminen osaksi omaa perhettä alkoi tuntua realistiselta, mutta se myös pelotti. Olemme kuitenkin vielä nuoria ja koira kuin oma lapsi, josta on vastuu jopa yli kymmenen vuotta. Ei voi lähteä reissuun noin vaan tai pyöriä yömyöhään teillä tuntemattomilla.

Nyt näin lähes vuoden maailman ihanimman karvapallon iskänä oltuani voin todeta, että pelkoni osoittautuivat turhiksi. Teemme molemmat töitä kotoa käsin, joten Lucky on onnekas kaveri siinä mielessä, että sen ei tarvitse olla yksin pitkiä aikoja lähestulkoon ikinä. Silloinkin kun olemme jossain, vaikkapa leffassa, meillä on aina kova kiire takaisin kotiin sen luokse. En tiedä miksi, mutta mulle tulee aina kova syyllisyyden tunne, jos Luckyn pitää olla yksin. Tiedän, että se kuuluu asiaan ja Luckyn pitää osata olla myös keskenänsä. Ja se osaakin. Tulee vaan syyllisyyden tunne siitä, että olen vapaaehtoisesti ottanut koiran ja nyt se kököttää yksin kotona. Olen ehkä vain turhan dramaattinen, haha.

Olemme Jannen kanssa onnekkaita myös siinä mielessä, että aina kun meidän tarvitsee lähteä pidemmäksi aikaa jonnekin, esimerkiksi nyt viimeksi Ruisrockiin nauttimaan kesän tykeimmästä viikonlopusta, vanhempani ovat aina valmiina ottamaan vauviksen hoitoon. Mun oma perhe rakastaa Luckya ja Lucky niitä. Reissun päällä voi aina olla varma siitä, että Lucky on onnellinen, vaikka emme olekaan läsnä.

Ollaan Jannen kanssa jubailtu toisen Pomeranian hommaamisesta. Olisi hauskaa, jos täällä juoksisi toinen karvapallero Luckyn kaverina. Rodun pieni koko on myös etu, sillä reissaaminen ei olisi mitenkään extra hankalaa. Tosin Rovaniemellä talsiessamme kaatosateessa painavien matkalaukkujen ja koiran kanssa pari kilometriä kohti juna-asemaa kiitin korkeampia voimia siitä, että dogeja ei ollut kahta, haha. Pitänee siis vielä miettiä! Mutta ajatuksella on ollut hauska leikkiä kuin Lucky donitsi pehmolelullaan konsanaan.

Tämä postauksen rustaaminen on ollut kyllä yhtä ajatuksenjuoksua. Tiivistäisin sen siihen, että koirat ovat parhaita ikinä. Simple as that. Mutta nyt meikäläisen maha kurnii siihen malliin, että voisin mennä syömään loput eilisestä kanasalaatista (kerrankin olin sen verran fiksu, etten vetänyt koko kulhoa yhtenä päivänä, haha).

Kuvat: Janne Naakka ja meitsi
Editointi: meitsi

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply
    Anonymous
    July 13, 2017 at 20:13

    Ihana postaus! :) Koirat on kyllä ihan parhaita. Se fiilis, kun toinen tulee häntä heiluen ovelle vastaan on aivan käsittämätön. Vaikeina aikoina pelkästään jo koiran läsnäolo toimii loistavana terapiana. Onnittelut Luckylle ja ihanaa kesää! :)

  • Reply
    Anonymous
    July 14, 2017 at 14:48

    Juurikin näin. Mullakin tulee syyllisyydentunne jos jätän koiran sisälle ja meen ite ulos, kun hänkin vinkuu mukaan ja rakastaa ulkoilla. Ehkä se kuuluu asiaan.

  • Reply
    Valtteri Sandberg
    July 17, 2017 at 03:19

    Niin mäkin aina mietin :)

  • Reply
    Valtteri Sandberg
    July 17, 2017 at 03:20

    Niin on <3 Kiitos paljon ja samoin sinne! :)

  • Reply
    Jannevaltteri_
    August 27, 2017 at 20:22

    Tää postaus on niin täydellinen <3 Näitä on ihan sika kiva lukea, koska nää ovat mielenkiintoisia :) <3 Ps. Olisi kiva, jos saisi Valtteri kamaa :D Kuten. Hupparia ja paitaa :) Tai mä teen ite paidan jollain hyvällä kuvalla. Laitan kuvia sitten instagramin :D <3 Oot ihana ja rakas <3 <3

Leave a Reply