Kaupallisessa yhteistyössä Zalandon kanssa.
Oma yritys. Freelance-työt. Opinnot. Keskeneräiset kurssit. Opinnäytetyö. Kesäkuinen valmistumistavoite. YouTube videot. Meikkikuvat Instagramissa. Mielenkiintoinen sisältö sosiaalisessa mediassa. Poikaystävä. Koira. Ystävät. Vanhemmat. Veljet. Nyrkkeily. Sali. Rentoutuminen. Lepo.
Ajanhallinta. Se on asia, jota olen joutunut kuluneiden 365 päivän aikana opettelemaan enemmän kuin kuuna päivänä. Tuntuu, että joka kerta treffatessani ystävieni kanssa vastaukseni mitä kuuluu -kysymykseen on “kiire”. Päivässä on 24 tuntia, mutta mikä ihme neuvoksi, kun nekään eivät enää tunnu riittävän. Pyhä Henki, kenties? Jatkuva tekemisen loppumattomuus on tavallaan osa sisällön tuottamista ja suorastaan pyörin villasukissani saadessani luoda päivästä toiseen jotain uutta ja käyttää mielikuvitustani. Mutta kun rinnalla on aimo liuta opiskeluun liittyviä velvollisuuksia ja muita töitä, rupeaa kalenteri käymään ahtaaksi kuin Nooan Arkki.
Olen pistänyt merkille muutamia asioita, jotka ovat tehneet meikäläisen arjesta himpun verran iisimpää ja Zalandon kello-oppaasta inspiroituneena jaan ne nyt teidän kanssa. (Listaan nämä vinkit myös ihan omaksi muistin virkistykseksi, sillä olen mestari vinkkien antamisessa, mutta unohdan liian usein practise what I preach tällaisissa asioissa.)
Priorisoi ajankäyttösi. Mikä on oikeasti tärkeää tekemistä – mikä ei? Omalla kohdallani mietin onko minun esimerkiksi pakko saada jokaisesta kurssista paras arvosana; hyödyttääkö se minua miettiessäni kokonaiskuvaa? Vastaus on ei. Keskityn kursseihin, joista koen olevan hyötyä urani kannalta. En esimerkiksi tavoittele läpipääsyä parempaa laskentatoimen kurssista, sillä tiedän, että minulle tulee aina olemaan kirjanpitäjä, joka hoitaa homman puolestani. Toki haluan tietää perusteet ja ymmärtää kuinka homma toimii, mutta that’s about it. Mieluummin pistän kaiken opiskeluun käyttämäni energian opinnäytetyön tekemiseen, jotta valmistuisin suunnitellusti kesäkuussa.
Sulje puhelin. Tätä en voi painottaa tarpeeksi, sillä luurin pois pistäminen on ainakin mulle todella hankalaa. Siksi usein kulutan tahallaan akun loppuun, jotta en voi heti ensimmäisen vastoinkäymisen tulevan työskentelyni kohdalle kaivaa sitä esille ja katsoa puolen tunnin Vine-videokoosteita YouTuben syövereistä. Oli kyseessä sitten duuni-, koulu- tai kotiaskare, johon et käden jatkettasi tarvitse, pistä se ansaitulle jäähylle. Meikäläinen olisi muun muassa päässyt viime yönä useamman tunnin aikaisemmin tsiigaamaan unia, jos en olisi vähän väliä plärännyt luuriani.
Suunnittele menosi ja merkkaa ne ylös. Käytät sitten puhelimesi kalenteria (kuten meitsi) tai perinteistä pöytäkalenteria, merkkaa ohjelmasi heti kalenteriin – älä jätä sitä roikkumaan tai luota muistiisi. Kiireen keskellä menot unohtuvat kahta iisimmin, joten pidä organisoidusti menoistasi kirjaa. Se auttaa sinua myös suunnittelemaan ajankäyttöäsi: pystyt helpommin miettimään milloin käyt minkäkin homman kimppuun ja milloin saat hengähtää hetken. Ollessasi tietoinen menoistasi, et myöskään niin herkästi ylibookkaa itseäsi.
Uskalla sanoa ei. Itse jouduin tällä viikolla ilmoittamaan muutamaan tapahtumaan, johon olin jo ilmoittautunut, että minun on valitettavasti pakko jättää tällä kertaa väliin. Hektisinä aikoina levon tarvetta ei voi alleviivata tarpeeksi. Jos sinusta tuntuu, että kaipaat omaa aikaa, eikä joku sopimasi meno ole kysymys elämästä ja kuolemasta, siirrä menoa rohkeasti tai kieltäydy kauniisti. On oikein toimia terveen itsekkäästi ja kuunnella omaa kroppaa.
Ota aikaa itsellesi. Pidä huolta, että viikkoosi tulee muutamia – edes lyhyitä – hetkiä, jotka voit pyhittää vain itsellesi tekemällä jotain mistä nautit – tai vaihtoehtoisesti olla tekemättä yhtään mitään. Itse kaipaan jokaiseen viikkoon tunnin pätkän, kun voin vaan maata sohvalla ja kuunnella musiikkia ilman häiriötekijöitä ja katsoa suosikkiartistieni esiintymisiä YouTubesta. Tee myös pienistä hetkistä spesiaaleja: katso lounasta syödessäsi suosikkitubettajasi uusin video, jota olet säästänyt, laita kotimatkalla hyvä podcast pyörimään tai FaceTimeta vartti illalla parhaan ystäväsi kanssa. Pienet sydäntä lämmittävät hetket pitkin vilkasta arkea tekevät kiireestä paljon siedettävämpää.
Asennoidu positiivisesti. Jos jatkuvasti marisee kuinka väsyttää tai kuinka v*tuttaa, se vaikuttaa yleiseen jaksamiseen. Itse pyrin esimerkiksi miettimään, että ei hele – meitsihän valmistuu tänä kesänä, jos pistän vipinää kinttuihin opintojen suhteen. Mietin, mitä kaikkea voin tehdä opintojen ollessa pois päiväjärjestyksestä. Koita siis motivoitua jostain positiivisesta asiasta. Olen sitä mieltä, että kun tarpeeksi psyykkaa mieltä positiiviseksi, elämäkin alkaa tuntua pikkuhiljaa positiivisemmalta.
Keksi jotain, mitä odottaa. Varaa matka. Suunnittele road trip kavereiden kanssa. Osta festariliput. Päätä, että aiot lukittautua huoneeseesi viikoksi ja ahmia kaikki suosikkisarjasi. Mitä tahansa – oli se sitten isoa tai pientä, rahaa vaativaa tai ilmaista kivaa. Keksi joku asia, mitä voit kuumeisesti odottaa läpi kiireisen ajanjakson, sillä se tuo todella paljon voimaa heikoille hetkille. Kiitos nimittäin seisoo aina lopussa.
Unta kaaliin, perkele. Tämän kirjoitan etenkin meikäläiselle itselle. Älä vaan unohdu iltaisin selaamaan sitä puhelimen pahasta, kun sulla on mahdollisuus vetää zetaa. Ilman kunnon yöunia koko homma romahtaa sun niskaan.
Siinä oli muutamia meikäläisen ajankäytön hallinnan kulmakiviä. Jakakaa te kommentteihin teidän hyväksikokemia vinkkejä, niin voidaan auttaa toinen toistamme.
Kiireen keskellä ajan mittaamisen voi hoitaa tyylikkäästi, eiks jeh? Kannattaa tsekata loistava Zalandon kello-opas, joka auttaa löytämään just oikean kellon sun tarpeille. Rannekello on oikeastaan aikalailla ainoa asuste, mitä päivittäin käytän, joten haluan sen olevan erilaisiin tyyleihin istuva ja ajaton. Päädyinkin Dieselin DZ143-rannekelloon, joka on muuten aika rouhean näköinen aikarauta.
Tsemppiä jokaiikalle ja aivan ihanaa viikonloppua! Tiedän, että lopputalvi ja kevät on aina jopa syksyäkin kiireisempää aikaa, mutta uskon, että me kaikki pärjäämme tämän ruljanssin läpi, vaikka paikoitellen tekisikin tiukkaa.