Hyvää huomenta!
Joulu on nyt virallisesti ohi ja paluu arkeen tapahtui lailla ukkosen jyrinän jo eilen illalla, kun kotiuduimme Espoosta vanhempieni luota rentoutumasta takaisin kotiin. “Ilta” kului aamuyön pikkutunneille töitä paiskien ja nyt ollaan anivarhain hereillä (yöunien pituuteen — tai noh, lyhyyteen nähden). Hilpaisen tänään puhumaan video- ja sosiaalisen median markkinoinnista erääseen yritykseen. Tämä on jo toinen keikka näissä merkeissä. Ensimmäisen luentoni pidin Microsoftilla Asuksen ja Indiedaysin kanssa reilu kuukausi takaperin. Jos kiinnostaa, niin voitte tsekkailla enemmän niistä kekkereistä täältä. Oon todella otettu, että yritykset ovat olleet kiinnostuneita mun ammattitaidosta tämän asian suhteen. Mikään ei ole kutkuttavampaa kuin päästä puhumaan intohimostaan asiasta kiinnostuneille.
Aikatauluni on tänä syksynä ollut hektisempi kuin koskaan. En edes tiennyt, että se olisi voinut pahentua, mutta tässä sitä ollaan ja möllötetään kuin Mörrimöykky kärpässienen alla. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että hommaa riittää, sillä se ei ole itsestäänselvyys enää nykyään. Tosin kaivertaahan tässä se, että läheisille annettava aika on todella kortilla. On monia rakkaita kaiffareita, joita en ole nähnyt kuukausiin. Se on yksi asia, minkä lupaan korjata ensivuodelle. Pitää priorisoida ajankäyttö fiksummin ja tajuta, että työt ne eivät sitten lopu koskaan, vaikka kuinka vääntäisi. Välillä on ihan okei huilata.
Kiireen keskellä on ruvennut arvostamaan pieniä omia hetkiä enemmän kuin koskaan. Metromatka keskustasta kotiin kuulokkeet korvilla nupit kaakossa on just niitä arjen auringonsäteitä, jotka saavat jaksamaan tunti tunnilta eteenpäin. Etenkin näin vuoden synkeimpään aikaan, jota lumivaippakaan ei ole kirkastamassa.
Relaamisen kunniaksi jaan tähän muutaman kahvitaukoon passaavan tb-kuvan toukokuiselta New Yorkin reissulta. Muistakaa kamut ottaa välillä iisisti. Se on enemmän kuin okei.
Meen iltapäivällä duunin jälkeen veljien kesken leffaan tsekkaamaan uusimman Star Warsin — vihdoin. Oon vältellyt menestyksekkäästi spolereita kyseisestä leffasta kuin mikäkin ninja konsanaan. Kohta ei enää tartte psyykata joka kerta, kun läväyttää luurin Facebook-sovelluksen auki. Illalla taas on tiedossa Janin synttärit, joita oon kovasti odottanut. En voi kuitenkaan rellestää yömyöhään skumpat olalla, meinaa aamulla lähtee juna puksuttamaan kohti talven ihmemaata.
Koitan postailla teille junasta, mikäli VR halajaa tarjota meitsille edes jokseenkin toimivan nettiyhteyden. Siihen asti siis näkemisiin ja tsemppiä viikkoon, kamut ♡
T r a n s l a t i o n :
Good morning!
Christmas is officially over and my ordinary week schedule took over the holiday spirit sooner than I would’ve wanted to. My Boxing Day evening was not filled with wine and laughter like for many others’ but with work till four in the morning. I woke up early today (well, it’s early for me if I think how much — or little — I got sleep). I’m having a presentation today for a company about video- and social media marketing. It’s my second time doing something like this and I’m very honored for these opportunities. It’s a rewarding feeling when someone trusts in your professionalism and to be honest, there aren’t many things better than to be able to talk about your passion to people who are interested in it.
My schedule has been a complete b*tch this fall. I never though it could get b*tchier but here we are. I’m grateful that there is work for me, though. It’s not something to take granted for. The dark side of all this is that I’m not able to give as much time to my loved ones as I would want to. There are people that are extremely important for me but I haven’t seen in months. It’s a thing that I promise to change for next year. I need to prioritize my time wiser and realize that work is a never ending ocean. There’s always something to do. But it’s okay to take it easy as well.
When one is always in a rush, one learns to appreciate those little things that everyone always talks about. To be able to put on headphones for the subway trip from the city centrum to home feels like heaven. It’s a ray of light that gets you going even if it’s the darkest time of the year.
In honor of taking it easy, here are some coffee break -themed pictures from our trip to New York in May. Remember to relax. It’s more than fine to do so.
Later today I will meet up with my brothers for a movie. We’re seeing the latest Star Wars — finally. I’ve been like a ninja around the Internet avoiding all the spoilers. In the evening I’m heading to a birthday party of my friend’s of which I’m very excited about. I can’t dance too late though because I’m heading to the Winter Wonderland in the morning.
I will post you from the train if I will be provided with a decent WiFi. See you then. Have an amazing week ♡
6 Comments
Jupsu Jupsukka
December 27, 2016 at 10:06Vietä kiva päivä töiden parissa! :) Samaistun myös tohon kiireisyyteen, arkena ei omaa aikaa paljon tahdo löytyä.
Aaro
December 27, 2016 at 22:05Super Excited! Ihanaa taas seurailla sun kuulumisia ja tekemisiä blogin puolelta! Vaikka tubet ja muut somet tuntuu olevan se juttu, blogit on aina se numero one, mistä kaikki tavallaan lähti.
Arjen breikit on välttämöttömyys, ainakin mulle. Elämästä ei tule mitään, jos ei muutamaa kertaa viikossa musitaa relata kahvin, kirjan tai musiikin parissa. Mä ainakin palaisin loppuun ennen kuin täyttäisin 25, jos en ottais säännöllisesti aikaa ittelleni.
Hyvää junamatkaa, rukoilen kaiklta jumalilta teille toimivaa WiFi:ä
Love, Aaro
http://aaroforssell.blogspot.fi
Unknown
December 28, 2016 at 23:54Ihanaa et alotit uudestaan!! 😍
Valtteri Sandberg
December 31, 2016 at 01:55Sen takia pitää nauttia niistä pienistä iloista :) Plus selvittää kalenteriin itselleen omaa aikaa! Ihanaa uutta vuotta sulle! <3
Valtteri Sandberg
December 31, 2016 at 01:57YAAAAS, Aaro! Oon kyllä todella innoissani tästä bloggaamisesta — juurikin tuosta syystä :)
Se on kyllä ihan totta. Niin yksinkertaista kuin se onkin, lepäämällä akut latautuu ja on enemmän energiaa tehdä töitä. Sen aina vaan tuppaa unohtamaan, kun paahtaa vaan duunia pää kolmantena jalkana. Lepo on kaiken A ja O :)
Super hyvää uutta vuotta! <3
Valtteri Sandberg
December 31, 2016 at 01:57<3 <3 <3