VIIME TORSTAINA

Heipparallaa ihanat!

Musta tuntuu, että aika juoksee kuin mikäkin hepokatti. Ihan hullua, että vasta viikko sitten olin näissä kuvissa näkyvissä tunnelmissa ja nyt jo on kulut seitsemän kokonaista päivää siitä. Mitä enemmän vuosia harteilleni kertyy, sitä nopeammin aika tuntuu laukkaavan. En ole tottunut siihen sitten laisinkaan. Tuntuu edelleen, että olisin ala-asteelainen, jolle kymmenen viikon kesäloma tuntui valtavan pitkältä ajalta — kokonaisesta kouluvuodesta puhumattakaan. Nyt heinäkuu pistelee jo pillejään pussiin ja meikäpoika istuu täällä hämärässä olohuoneessa hölmistynyt ilme kasvoillaan ja tuumaa, että vastahan oli vappu.

Olen ollut vahingossa lomatunnelmissa, minkä olettekin voineet huomata tyhjyyttä huutavasta blogistani, sekä YouTuben puolelta myös. Jannen perhe oli meillä viime viikon arkipäivät, ja viikonlopun ja rapiat olinkin sitten omissa oloissani. On ollut kyllä kiva olla tekemättä paljoa mitään, mutta olisi pitänyt ehkä tehdä tietoinen päätös, sillä olen stressannut asiasta ja nukkunut tämän myötä huonosti. Kalenteri tuntuu olevan jatkuvasti tupaten täynnä duunia ja menoja, enkä muista milloin olisi ollut kunnolla rentoutunut fiilis. Se ei ole ehkä ihan paras tilanne ennen syksyä, mutta eiköhän tämä tästä. Ainakin tekemistä riittää, jos ei muuten!

Safkattuamme kipitimme Jannen kanssa Museokadulle Kampaamo Pesula 2:en. Maailman paras Johannes räjäytti tukkamme uuteen uskoon ja oikeesti, en tiedä parempaa tunnetta kuin se, että letti on vastaleikattu. En ole värjännyt hiuksiani reiluun puoleen vuoteen, koska vuosien vaalentamisen jälkeen aloin taas fiilaamaan omaa, tummaa reuhkaani. Siksi itse hiusten leikkaus ja malli on mulle kaikki kaikessa ja en tiedä taitavampaa parturia kuin Johannes. Voitte tsekata enemmän hänen töitään täältä!

Oon viime aikoina elänyt vahvoille rajoille leukkauksessa. Tää pyöreä muoto on mun mielestä magea! En tiedä, pitäisikö ensi kerralla kokeilla jotain erilaista kuviota.