Heippa!
Matkasimme tosiaan joulukuussa Jannen kanssa tsekkaamaan Lontoon jouluvalot ja kuvia tuli räpsittyä oikein olan takaa. Ajattelinkin jakaa reissukuvat kolmeen erilliseen postaukseen, ettei ähky pääse yllättämään.
Olimme varanneet reissun jo helmikuussa, joten tuntui hieman epätodelliselta lähteä matkan päälle, sillä olihan siitä bookkaamisesta tovi vierähtänyt. En tiedä mikä pakkomielle meillä oli silloin viime vuoden alussa varatessamme näitä New Yorkin, Pariisin ja Lontoon reissuja valita anivarhain aamulento minkä kohtuuhintaan löysimme. Tuli meinaa joka kerta valvottua koko edellinen yö tai nukuttua vain parin tunnin tirsat. Silmät ristissä siis suuntasimme kohti kenttää ja laskeuduimme Gatwickille noin kymmenen aikoihin. Diggaan itse enemmän Heathrowsta, koska siitä pääsee suoraan ostamaan esimerkiksi viikon metrokortin ja hurauttamaan majoitukseen sillä hinnalla. Gatwickiltä joutuu ymmärtääkseni ottamaan erillisen lentokenttäjunan, joka maksaa kolmisen kymppiä. En kuitenkaan pistäisi päätäni pantiksi tästä informaatiosta, joten se kannattaa tsekata ennen lähtöä. Päädyimme kuitenkin taksiin ja tunnin köröttelyn jälkeen saavuimme hotellillemme. Se oli nimeltään London House Hotel ja sijaitsi todella hyvällä etäisyydellä keskustasta — Queensway Stationin läheisyydessä. Hotellihuone oli pienehkö, mutta erittäin passeli. Muutenkin hotellin yleisilme oli todella siisti ja palvelu hyvää. Suosittelisin ehdottomasti tätä Lontooseen reissaaville!
Ensimmäisenä päivänä hotellille saapuessamme emme heti saaneet huonettamme, joten vippasimme matkalaukkumme säilöön ja hilpaisimme tutkimaan lähiympäristöä. Alueella sijaitsi useampia hotelleja ja törmäsimme sattumalta myös erääseen hotelliin, jossa Janne yöpyi vuosia sitten ollessaan ensimmäistä kertaa Lontoon kamaralla. Kävimme syömässä WiFi-yhteyden toivossa Burger Kingissä, mutta onnettomasta netistä ei ollut oikein mihinkään. Pyörimme siis vielä hetkisen silmät tiiviisti kameran rei’issä ja kellon lähestyessä kahta menimme tsekkaamaan josko huoneemme olisi valmis — ja olihan se. Olin reissun päällä flunssan kourissa, joten vetäisin ansaitut parin tunnin tirsat ennen kuin pirautimme rakkaalle ystävälleni
Heidille, joka asuu Lontoossa. Treffasimme keskustassa, joka oli suurimman näkemän väentungoksen pauloissa. Kaupallista joulua parhaimmillaan — mutta sehän kelpasi meille.
Jouluvalot olivat todellakin näkemisen arvoiset! Kadut olivat täynnä toinen toistaan kauniimpia, kimmeltäviä jouluvaloja, jotka valaisivat lumettoman kaupungin tunnelmallisesti.
Seuraavana aamuna meininkimme jatkui aika lailla samanlaisena kuin edellinen ilta: shoppaillessa. Oikeastaan ensimmäisenä päivänä lähinnä kartoitimme tilannetta kuin hyeenat ja toisen päivänä hyökkäsimme löysäten kukkaronnyörejä. Tein Pumalta muikean löydön, josta enemmän huomenna julkaistavissa asukuvissa. Muuten, en tiedä tuleeko se mammaltani vai mistä ihmeestä, mutta Janne nauraa mulle, kun lausun Puman puuma vaikka se pitäisi tietty sanoa puma. Olen yrittänyt päästä eroon tästä, mutta joka kerta luikautan nimen väärin suustani ja saan naurunremakat kostoksi. Anyways, muuten ostokseni koostuivat lähinnä perus t-paidoista, joista tuntuu olevan aina pulaa, Topmanin tuoksusta, kengännauhoista (heh) ja valtavasta kasasta joululahjoja rakkailleni.
Mulla oli aluksi musta ja Heidistä semmoinen vakavampi kuva tuossa viimeisenä, mutta sehän ei kuvasta meitä sitten laisinkaan, haha. Oli kyllä unelmien täyttymys kävellä pitkin Lontoon katuja tällä pienellä konkkaronkalla ja höllätä hetkeksi. Tuli kaiken stressin keskellä niin tarpeeseen, että avot.
Pakko muuten oikein erikseen kehua tuota Itsun sapuskaa! Kuvissa näkyvät sushit ovat sieltä. Itsu on take away -henkinen mesta, josta saa sushia ja muutamaa muuta kylmää kala- ja vegeruokaa. Olin aluksi hieman skeptinen, sillä jotenkin miellän, että vain ravintoloista voi löytää maukasta sushia, mutta tämä kyllä sai makunystyrät tanssimaan ripaskaa. Heidin sanojen mukaan viimeisen puolen tunnin aikana kaikkia safka myydään puoleen hintaan, joten sekin on mehevä plussa. Kannattaa siis ehdottomasti tsekata tämä, mikäli nälkä pääsee yllättämään Lontoossa shoppaillessa.
Tosiaan, ensimmäiset pari päivää eivät sisältäneet mitään maata järisyttävää, joten kirjoittelen lisää teille seuraavassa Lontoo-postauksessa. Nyt rupean paiskimaan töitä — huomiseen ♡
6 Comments
Eitsu_22
January 3, 2017 at 18:02Upeit kuvii :) <3
Jenny
January 3, 2017 at 21:12Ai vitsi… Lontoo… <3 Tuohon Puma-sanomistyyliin sanoisin, että se on ihan okei sanoa Puuma, koska se sanotaan niin. Kirjoittamispuoli on aivan eri juttu. Tämä on minun mielipiteeni. :D
Valtteri Sandberg
January 3, 2017 at 21:24Voi kiitos! :) <3
Valtteri Sandberg
January 3, 2017 at 21:25Joo, kyllä se eläin sanotaan ihan puuma, muuta ymmärtääkseni tuo merkki pitäisi lausua yhdellä u:lla, kun on ulkomainen merkki :) Tiedä häntä! :D Oli mikä oli, siisti merkki mun mielestä :)
Eveliina Sipola
January 3, 2017 at 21:38Ihan sairaan siisti postaus 😊 ja täytyy myöntää että oon aina koko pienen ikäni halunnu päästä käymään Lontoossa ja toivon että ehkä joskus on mahis päästä käymään. 😊 ja ku puhuit että t-paidoista tahtoo olla pulaa niin tunnen tuskasi girl😊 koska itselläni on aina pulaa sukista ja se on joskus ärsyttävää ku joutuu koko ajan ostaa lisää mutta ei voi mitään 😊
Valtteri Sandberg
January 4, 2017 at 00:09Kiitos paljon! :) Lontoo on kyllä ihan mahtava kaupunki. En voi muuta kuin suositella :) Haha, joo t-paitoja ei voi olla koskaan liikaa, eikä liioin sukkiakaan. Ostin kunnon sukkavarannot yhdessä vaiheessa ja nyt tuntuu taas, että kaikki ovat kadonneet! :D